Syysvehnä

Syysvehnän kylvölannoituksessa syksyllä huolehditaan erityisesti riittävästä fosfori ja kaliumlannoituksesta. Typpilannoitus edistää oraiden kasvua, mutta se voidaan pitää matalana. Fosfori ja kalium vahvistavat kasvin juuristoa ja sitä kautta kestävyyttä talven varalle. Syyslannoitukseen soveltuvia lannoitteita ovat esimerkiksi YaraMila Y 6 ja YaraMila Y 8. Syyslannoitus parantaa kasvuston edellytyksiä kevään vaihtelevista oloista selviytymiseen. Syyslannoituksen hyödyt ovat näkyneet kokeissa myös korkeampina satoina ja parempana laatuna.   

Typpi on tärkein ravinne korkeiden satojen tavoittelussa

Typpi on tärkeä osa aminohappoja, jotka puolestaan ovat jyvän valkuaisen rakennusosia. Typpilannoituksesta huolehtiminen on tärkeää, kun kasvatetaan suuren valkuaispitoisuuden omaavaa vehnää.

Viljan valkuaispitoisuus kertoo, onko viljelykasvi saanut optimaalisen määrän typpeä. Korkeamman valkuaispitoisuuden saavuttamiseksi tarvitaan enemmän typpeä. Viljan valkuaispitoisuus muuttuu tyypillisesti korkeilla satotasoilla 1 % jokaista hehtaarille annettua 50 typpikiloa kohden.

Typen levittäminen useammassa osassa, optimimäärinä pellon eri osiin, auttaa saavuttamaan tasalaatuisen sadon. Typpi voi kuitenkin aiheuttaa lakoutumista, jos sitä käytetään yli kasvin tarpeen. Lakoutuminen johtaa jyvien itämiseen tähkissä ja sen seurauksena hehtolitrapainon alenemista.

Typen puute heikentää kasvin alkukehitystä. Kasvukauden loppupuolella vehnän käytössä oleva typen ja rikin määrä ratkaisee sadon lopullisen valkuaistason.

Fosfori nopeuttaa tuleentumista

Fosforia pidetään typen jälkeen toiseksi tärkeimpänä ravinteena vehnän kasvun ja kehityksen kannalta. Kun vehnä on kehittänyt 2–3 lehteä, se hyödyntää maassa käyttökelpoisena olevaa fosforia lisälehtien ja versojen kasvattamiseen. Maassa käyttökelpoisena olevan fosforin määrään vaikuttaa useat tekijät, esimerkiksi pH, muut ravinteet, kuten alumiini, rauta ja kalsium sekä maan kosteus ja lämpötila.

Fosforin puute hidastaa tuleentumista ja pienentää jyväkokoa. Vehnien riittävästä fosforilannoituksesta tulee huolehtia mm. satotasokorjauksia käyttämällä, koska se varmistaa sadon määrän lisäksi sadon laatua.

Kasvit ottavat pääosan vuosittaisesta fosforimäärästä maan fosforivaroista. Näin ollen on tärkeää ylläpitää maan fosforitila vähintään tyydyttävällä tasolla, sillä se turvaa hyvän satotason vuodesta toiseen. Ilman fosforilannoitusta viljavuus laskee ja satotaso putoaa.

Kalium parantaa korrenlujuutta ja taudinkestävyyttä

Kalium lisää vehnän korren paksuutta sekä kestävyyttä ja vähentää siten lakoutumista. Kaliumin riittävä määrä on elintärkeä hyvälaatuisen, markkinakelpoisen sadon tuottamisessa. Hyvälaatuisessa sadossa on korkea hehtolitrapaino ja suurikokoiset jyvät.

Kaliumin puute aiheuttaa ennenaikaista tuleentumista ja merkittävästi pienempiä sekä kevyempiä jyviä. Puute voi myös estää sivuversojen muodostumista ja vähentää jyvälukua tähkissä. 

Kalium edesauttaa vahvojen solujen muodostumista ja vahvistaa siten kortta. Lakoutuneessa vehnässä on ihanteelliset olosuhteet jyvien itämiseen tähkissä, mikä johtaa sakoluvun laskemiseen ja leivontalaadun heikkenemiseen.

Rikki varmistaa versojen jatkuvan kasvun

Rikki on merkittävä valkuaisen rakenneosa, ja siksi se on tärkeä sekä valkuaisen määrälle että laadulle. Rikkiä löytyy tärkeimmistä aminohapoista, jotka antavat vehnästä valmistettuun taikinaan sen leivontaominaisuudet. Rikkipitoisia aminohappoja ovat esimerkiksi kysteiini ja metioniini.

Vehnä tarvitsee rikkiä varmistaakseen kehittyvien versojen jatkuvan kasvun. Kasvin monet valkuaisaineet rakentuvat aminohapoista ja näin ollen rikkipitoiset aminohapot ovat kasvin rakennusosia. Rikki liikkuu huonosti kasvissa, joten uudet kasvinosat kärsivät puutteesta ensimmäisenä.

Rikkilannoitus kannattaa jakaa useaan osaan, jotta kasvi saa rikkiä jatkuvasti. Rikin lehtilannoituksella voidaan poistaa akuutteja puutteita. Vehnän lannoituksen typpi-rikkisuhde tulee olla 7:1.

Mangaani, sinkki ja kupari

Mangaanilla on tärkeä rooli kasvin toiminnoissa, kuten typen aineenvaihdunnassa. Parempi typen aineenvaihdunta nostaa valkuaistasoa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mangaanin avulla pystytään torjumaan kasvitauteja. Erityisesti riittävä mangaanilannoitus estää härmätartunnalta. Mangaanin avulla pystytään lisäämään vastustuskykyä esimerkiksi vehnän korsien tukiaineissa, kuten ligniinissä.

Sinkin puute aiheuttaa vehnälle jyvälukumäärän vähenemistä ja kasvun hidastumista. Sinkin on osoitettu vähentävän tyvitautia (Rhizoctonia cerealis). 

Kuparin puute pienentää vehnän tähkäkokoa. Kuparin puutteesta kärsivään vehnän tähkään ei muodostu jyviä ja tyhjät tähkylät altistuvat torajyvä-tartunnalle. 

Syysvehnän kevätlannoitus kannattaa tehdä aikaisin, jotta vehnä ehtii hyödyntää kevätkosteuden ja kevään lämpimät päivät. Talvehtivat kasvit alkavat käyttää ravinteita, kun kasvu on alkanut ja sitä voi tarkkailla kaivamalla juuristoa esille. Uusi juuri on valkoista ja sen ilmaantuminen on merkki kasvun käynnistymisestä. 

Yara Kotkaniemen tekemässä kevätlannoituksen ajoituskokeessa paras sato on saatu, kun lannoitus tehtiin noin 2 viikkoa ”ensimmäisen mahdollisen” ajankohdan jälkeen. Mikäli haluaa lannoittaa niin aikaisin kuin mahdollista, voi kevätlannoituksen jakaa ja käyttää aikaiseen lannoitukseen maltillista typpimäärää n. 30-50 kg/ha. Toinen lannoitus tehdään viimeistään korrenkasvun alkupuolella  isommalla määrällä, joka turvaa jyvälukumäärän. 

Useimmiten Suomessa syysvehnät ovat harvoja ja versoutumista halutaan lisätä. Heikolle kasvustolle käytetään ensimmäisessä levityksessä 100 kg typpeä/ha ja lisälannoitus tehdään korrenkasvuvaiheessa jyvälukumäärän lisäämiseksi täsmälevityksenä.   

Hyvän, mutta alle 900 kpl versoja omaavan kasvuston ensimmäinen lannoitus tehdään noin 70-80 kg:lla typpeä ja korrenkasvuvaiheessa lisätään satoa nostava lannoitus täsmälevityksenä. Tarkan lisätypen tarpeen voi mitata Yara N-Tester BT -mittarilla lohkon keskimääräisestä kasvustosta. 

Lannoituksen jakaminen tavoitteiden mukaan 

Lannoituksen jakamisella pyritään vaikuttamaan sadon määrään ja nostamaan vehnän valkuaispitoisuutta. Jakamalla lannoitus useampaan osaan voidaan tehdä tarkempi lannoitus kasvukauden mukaan. Näin voidaan parantaa ravinnetasetta ja viljelyn taloutta.   

Sato nousee pensomisvaiheen – korrenkasvuvaiheen lisälannoituksella ja valkuaisen nostoon tarkoitettu lisälannoitus tulee ajoittaa jyvän muodostumisen aikaan.  

Lannoituksen jakamisen strategiaa on hyvä miettiä sato- ja laatutavoitteiden kautta. Kevääseen ja korrenkasvun alkuun painottuva lannoitusstrategia tähtää erityisesti sadon määrään. Jos satoon tavoitellaan korkeaa valkuaista, painopistettä siirretään korrenkasvun ja tähkälletulon puolelle. 

Sadon määrään tähtäävä lannoitusstrategia, esimerkki: 110 kg N YaraBela keväällä + 40 kg N YaraBela korrenkasvun alussa + 20 kg N YaraBela tähkän tullessa esille. 

Valkuisen nostoon tähtäävä lannoitusstrategia, esimerkki: 80 kg N YaraBela keväällä + 50 kg N YaraBela korrenkasvun alussa + 40 kg N YaraBela tähkän tullessa esille. 

Valkuainen nousee, kun jyvä alkaa kasvaa 

Valkuaisen nostoon kannattaa säästää vähintään 20 kg typpeä, mikä voidaan myös täsmälevittää Atfarmia apuna käyttäen. Kaikilla lannoituskerroilla on syytä käyttää rikkipitoista YaraBela-lannoitetta, jotta syysvehnä pystyy hyödyntämään käytettävissä olevan typen. 

Syysvehnälle ja muillekin satoisille viljoille täsmälannoitus on erinomainen tapa saada riittävän korkea valkuaistaso satoon. Sallitut lannoitemäärät kannattaa siis kohdistaa lohkon sisällä optimaalisesti, jotta ostajan vaatima laatu saavutetaan. 

Mikäli satoon halutaan myös tietty valkuaistaso, tulee osa typestä ja rikistä säästää jyvän täyttymisvaiheeseen. Valkuaispitoisuuden nostoon tähtäävät lisälannoitukset pitäisi tehdä lippulehtivaiheen ja tähkän esilletulon välillä (BBCH 37 ja 59). Valkuaiseen yhden prosenttiyksikön nosto suurilla satotasoilla vaatii 50 kg typpeä. Tämän takia pienillä lisälannoitusmäärillä voi valkuaisen nousu jäädä vähäiseksi. Valkuaisen nostoon tarkoitettu typpimäärä tulee olla yli 20 kg/ha, jotta tulosta syntyy. 

Viimeinen mahdollisuus valkuaisen nostoon on viljan maitotuleentumisvaiheessa nestemäisellä typpiliuoksen ja YaraVita THIOTRACin yhdistelmällä. 

N-Tester BT kertoo lisätyppilannoituksen tarpeen

Lisätypen määrää ja oikeaa ajoitusta voi myös selvittää käsikäyttöisellä Yara N-Tester BT:llä. Mittaustulos kertoo suoraan tarvittavan lisätypen määrän. 

Yara N-Tester BT on Atfarm-sovelluksen lisäpalvelu, joka yhdistetään Bluetoothin avulla matkapuhelimeen.

Fosforipitoinen YaraVita STARPHOS CMZ tai YaraVita STARPHOS MnP -lehtilannoite voidaan lisätä lannoitusohjelmaan parantamaan kasvin fosforitilaa, kun maan fosforin käyttökelpoisuus on matala tai kevät viileä. Tämä parantaa alkukevään kasvua ja kehitystä. Rikin täydennykseen ja vehnän valkuaisen varmistamisen tueksi soveltuu erinomaisesti YaraVita THIOTRAC. 

Lisätietoa lehtilannoituksesta löydät: yara.fi/yaravita.

Lue lisää YaraVita-oppaasta!

Vehnän laatuvaatimukset riippuvat sadon käyttötarkoituksesta. Tärkeimmät vehnän laatutekijät ovat jyvän valkuaispitoisuus, hehtolitrapaino, sakoluku ja tärkkelyspitoisuus. Lannoituksella voidaan vaikuttaa jyvän valkuaiseen. 

Suuren jyväsadon tiedetään laimentavan valkuaisen määrää jyvässä. Siksi on tärkeää arvioida odotettavissa oleva satotaso kasvien lähestyessä jyvän täyttymisvaihetta. 

• Leipävehnällä sadon optimi saavutetaan, kun valkuaispitoisuus on noin 12 %. Lähes aina tarvitaan lisätyppeä kasvukaudella, jotta saavutettaisiin ostajien haluama yli 13 % valkuaispitoisuus. 
• Viljan valkuaispitoisuus rehuviljalla on noin 11 %, kun typen määrä on sadon kannalta optimissa. Siipikarjan ja sian rehuissa vehnän valkuainen saisi olla korkeampi. Jos rehuviljojen valkuaispitoisuus on alle 10 %, se kertoo liian pienestä typpilannoituksesta. 

Kun tarkastellaan valkuaisen laatua, päätavoitteena on saada kasvi tuottamaan korkean molekyylipainon omaavaa, pitkäketjuisista gluteiiniproteiineista rakentuvaa valkuaista. Gluteiiniproteiinit, kuten gluteeni, albumiini ja globuliini, parantavat vehnätuotteiden sitkoa. Laatutavoite saavutetaan, kun tehdään oikeat typpilannoitukset silloin, kun kasvi voi siirtää typen jyviin. Riittävä rikkilannoitus varmistaa typen tehokkaan hyväksikäytön. 

Vaikka kaikki vehnä voidaan jauhaa jauhoksi, eivät kaikki jauhot sovi jokaiseen käyttötarkoitukseen. Eri markkinoilla on suuri joukko erilaisia laatuvaatimuksia, jotka pitää täyttää. 

Lannoituksella tavoitellaan suuremman sadon lisäksi korkeampaa valkuaista. Luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvia lannoitteita löytyy sekä YaraSuna että YaraVita ja YaraAmplix tuoteperheistä. Luonnonmukaiseen viljelyyn soveltuvat lannoitteet.

YaraSuna lannoitteet ovat pelletöityjä orgaanisia kierrätyslannoitteita, jotka soveltuvat sijoituslannoituksen lisäksi pintalevitykseen. Niiden ravinteet tulevat tehokkaasti kasvien käyttöön ja ne sopivat ainoaksi lannoittteeksi tai karjanlannantäydennyslannoitukseen luomuviljelyssä.

Luomuviljely ja luomulannoitteet

Luomutilan lannoitus perustuu ensisijaisesti viljelykiertoon ja luonnonmukaisesti tuotetun eloperäisen aineksen lisäämiseen peltoon. Täydennyslannoitusta voidaan käyttää, jos riittävää ravinnemäärää ei saavuteta viljelykierrolla tai omasta tai muusta luomuyksiköstä peräisin olevalla eloperäisellä aineksella.

Kasvit tarvitsevat tasapainoisesti kaikkia ravinteita

Kasvit tarvitsevat tasapainoisen lannoituksen tuottaakseen laadukkaan sadon. Kasveille välttämättömistä ravinteista hiilen, hapen ja vedyn kasvit saavat ilmasta tai vedestä, muut 13 ravinnetta ne ottavat maan ravinnevaroista tai lannoitteista.
Kasvit pystyvät käyttämään vain epäorgaanisessa muodossa olevia ravinteita.

Orgaanisessa aineksessa olevat ravinteet ovat kasveille käyttökelpoisia vasta sitten, kun maan mikrobit ovat muuttaneet ne epäorgaaniseen muotoon. Hajotukseen mikrobit tarvitsevat vettä ja lämpöä, siten ravinteet ovat kasvien käytössä vasta maan lämmettyä, usein juhannuksen jälkeen.

Ravinteiden puutos johtaa kasvuhäiriöihin ja heikompaan satoon. Samalla on vaarana, että osa ravinteista jää käyttämättä kasvukauden jälkeen, jolloin ne ovat vaarassa huuhtoutua.

Luonnonmukaisessa viljelyssä saa käyttää vain luonnosta peräisin olevia ravinteita, tämä estää esim. Yaran KALIUMSUOLAn ja seleenipitoisten tuotteiden käytön.

Atfarm – tee täsmälannoitus tilallasi helpoksi 
Yara N-Tester BT - Typpi haltuun nopeasti ja helposti
Yara N-Sensor
Oma Yara
Nolla - ja ylilannoitusruudut omalle pellolle
Yara Megalab -kasvianalyysi 
Tankmix

Smart farming -työkalut